lauantai 15. maaliskuuta 2014

Vihdoinkin ratsastamaan

Olin viikko sitten la magneettikuvassa ja ke 12 pv sitten kuulemassa lausuntoa... no hyvä asia on et kuvan mukaan nivelsiteet ehjät polvessa ja kierukkakin näytti ehjältä, kuitenkin polvessa alkava nivelrikko, jolle ei tälläerää voida mitään tehdä, koska en ole tekonivel-iässä. Nivelpintoja ei toistaiseksi lähdetä siistimään eikä selittävää syytä löytynyt pettämiselle/ lukkiutumiselle... Olen lievästi sanottuna pettynyt ettei polvea voida korjata paremmaksi, vaan käytännössä minun tulee oppia elämään kivun sekä pettämisen/lukkiutumisen kanssa...
Päivä ilman ortoosia alkoi kivulla, pelkät buranat ja panadoolit eivät auta niin hain polvituen apteekista ja soitin työpaikalleni kirurgille, että saisin reseptin jostain muusta kipulääkkeestä... Nyt syödään sit celebraa maximiannoksella, omega-plussaa ja MSM:ää sekä c-vitamiinia... Myös pakko sada tolkkua tähän paino jojoiluun ja laitoin kyselyä personal trainerille sekä ystävälle liikunta/ravinto-ohjeiden suunnitellusta... eihän ne mitään halpoja ole, mutta itseensähän tässä satsataan.. Miehän liikun paljon päivittäin koirien kanssa, mutta ilmeisesti elimistö tuttunut siihen..
To pääsin vuokrahevoseni Mortin selkään viiden viikon tauo jälkeen, perhosia vatsassa ja pää täynnä kauhuskenaarioita nousin selkään.. ja oolalaa, Mortti toimi kuin unelma.. mentiin paljon harjoitusravissa työskennellen ympyröillä ja siirtymisiä sekä ravista pysähdyksiin ja takas ravile pysähdyksistä, sulkutaivutuksia ja laukkaa ympyrällä.. jostain syystä vasempaan laukatessa polvi oireilee enempi, pitää pyytää, että hevosen omistaja joka nyt valmistui ratsastusterapeutiksi, auttaisi tässä istunta ongelmassa. Ette usko mikä fiilis oli olla siellä hevosen selässä taas, sitä ei voi sanoin kuvailla.

Illalla pyöräilin myös koirien kanssa. Se oli hankalaa, kun polvea ei saa tarpeeksi koukkuun ja lukittuu sekä iskee nivelen läpi kipua, mutta onneksi koirat oli vetopäällä niin ei tarvinnut polkea, istui vaan kyydissä ja ohjaili. Kauhukseni toisella lenkillä kaksi jänistä lähti puskasta eteen, no Enya hyökkäsi pyörän eteen jäniksen perään ja meinasimme mennä nurin.. Ajatuksissa jo kävi, et bye bye polvi, mut onneksi pysyimme pystyssä..
Ruokavalioon olen muuten löytänyt ghia-jyvät sekä pinaatin.. uusi lemppari onkin munakas, jossa pinaattia, paprikaa ja tomaattia sekä puolukka rahka noilla jyvillä ;)
Nyt pyöräilyt jää vähäksi aikaa, kun talvi tuli takaisin ja ratsastamaakaan ei Mortilla voi mennä, kun hokkikengät otettu pois, jospa pääsimme maneesiin ensi viikolla...

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Elämän totuuksia

Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua pitkään aikaan... tyttäreni siitä jo huomauttikin... :) no tämä vuosi on lähtenyt käyntiin taas loukkaantumisella.. melkein lähes kolme vuotta sitten helmikuussa vammautin ratsastaessani polveni ensikertaa ja nyt helmikuussa uudelleen kaksi leikkausta läpi käyneenä sama mahdollisesti uudelleen.

Neljä viikkoa pitkän polviortoosin kanssa ja ilman ratsastamista tai muuta kovempaa liikkumista/ treenaamista niin alkaa pikkuhiljaa tuntua, että päässäni käy hulluuden pikku-ukot taistelua enkeleiden kanssa.. JOku varmasti tunistaa sen tunteen kun heräät aamulla ja tajuat päivän menevän taas samaa rataa eikä muutosta ole havaittavissa ihan heti :(

Luin tänään ystäväni (tai minun huono-ystävä olemuksestani johtuen emme ole enää niin hyviä ystäviä ja sielunkumppaneita kuin toivoisin..) blogia hänen taistelusta paremmaksi itsekseen ja treenaamisen haasteista.. voi sanoa tunteneeni kateutta ja ylpeyttä sitä kohtaan mitä hän on saavuttanut.. kateutta siksi etten itse ole halinnut sellaista itsekuria eikä minulla ole ketään ollut taistelemassa kanssani/ tukemassa minua.
Tässä huomataan se ongelmani taas, kun en päästä ketään itseni lähelle, heti ku joku pääsee lähemmäs ja avaudun niin pelkään että minua satutetaan tai minulle nauretaan sekä peräännyn.. tunistan nämä tunteet itsessäni mutten vielä niitä täysin hallitse toisten kanssa.

Ylpeyteni aihe on tyttäreni.. käytän häntä ratsastamassa kaksi kertaa viikossa ja hän on aivan yhtä hulluna ratsastamiseen siinä haasteiden voittamiseen sekä hevosiin... ihanaa viettää yhdessä aikaa tallilla sekä puuhastella hevosten kanssa ja vastailla niihin lukemattomiin hankaliin kysymyksiin... aina en niihin vastausta osaa antaa ;)

Toive minulla olisi, että polveni kuntoutuisi ja pääsisin taas ratsastamaan ja treenaamaan.. haluan tavoittaa saman kuin ystäväni parempana minänä ulkonäöllisesti hyväkuntoisempana sekä pienempänä...