Yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa

Rentoutumis päivä lomalla part 2:
Heräsin yöllä pariin otteeseen yrittäen keskeyttää sekavat uneni.. ainut mitä unesta nyt muistan on Kleinbus (jota kokoajan hoin unessa) sekä pelkotila, .. se mitä valvetilassa tulee unesta mieleen on Ilpo Kaikkonen biisi Kleinbus ;)
Unikirjassa ei siihen selitystä löydy, mutta bussi taas tarkoittaa=Jos unennäkijä odottaa bussia, hänen tulee olla tarkkana ettei tilaisuus mene sivu suun. Jos taas unessaan matkustaa bussissa, kannattaisi miettiä josko olisi hyvä olla itsenäisempi ja riippumattomampi. Bussin kyydissä matkustaessaan kulkee ennalta sovittuja, odotettavissa olevia… Hmmn.. liekö se tarkoittaisi ettei pidä nyt unohtaa hakea sinne ensihoitajakouluun..

No päivä muuten tänään on ollut ylä-alamäkeä tunteiden kirjossa.. Olen raivostunut nano sekunnissa ja yhtä nopeasti laantunut.. eilisiä puolukoita on puhdistettu ja tehty Camillan lelueläimille tarhoja puutikuista, ihan oma lapsuus tulee mieleen. Silloin leikittiin monesti käpylehmillä ja muovihevosilla sekä länkkäriukoilla.. samoihin leikkeihin tyttärenikin taipuu vuosien jälkeen..

Eilen illalla, kun käytin koiria yöpissoilla, niin huomasin, että täällä kuulee jopa tuulen äänen mitä ei kaupungissa muulta melulta kuule kuin myrskytessä..

Ollaan naurettu veljeni tyttöystävän kissanpennun touhuille tänään monet kerrat... Se on hassu ja hullaannuttava pikku villikissa, joka kehrää hiljaisesti syliin ottaessa ja hyökkää varpaisiin kiinni paljain jaloin kävellessäsi.. Miten voikin olla jännittävä maailma pienellä kisulla, ko saa tutkia kaikkea uutta lähes joka päivä.. katselin tänään Jamin suunnistusmatkaa syysleimujen joukossa, kun se vaani kärpäsiä kukkien seassa.. nyt se tassuttelee tietokoneen päällä tarkkaavaisena.. olisikohan se hyvä bloggari? r55ttttttt43ä¨'0A233R,E A (Jamin kirjoitusta) :)

Palatakseni mielialoihini.. en tiiä mikä tuo niin valtavan mielialojen kirjon.. vihaa, iloa, surua, naurua, suuttumusta ja turhautumista sekä rakkautta.. Elämä on elämistä varten ja kaikki tunteet mahtuu elämääni, mutta voisivat tulla välillä hieman laajemmin eikä aina yhtenä ryöppynä päivässä.. Suutuin Esalle, suutuin koirille, tiuskin Camillallekin.. Päivään on mahtunut myös ripuleiden siivoamista, koirien pesua sekä metsäsienikastikkeen ja ihanan aurinkoisen päivän lämmön nauttimista..


(Irina: Kymmenen kirosanaa)
"miten sä teet sen, sä saat minut suuttumaan
saat mut nauramaan yhdellä lauseella
yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa"

Hetken elämää

Hih, sain hullun idean alkaa kirjoittaa omasta elämästä blogia.. en tiiä seuraako tätä ikinä kukaan, mut tuleehan kirjoitettua, vaikka ihan itselleen- vähän niinku päiväkirjaa pitäis..
Oon ollut pari viikkoa sairaslomalla lonkkani takia (bursiitti vaivaa) ja tästä syystä olisi pitänyt olla liikuntakiellossa..
JO pelkkä ajatus siitä ettei saa liikkua saa pään hajoamis pisteeseen.. no sain hieman myönnytystä karvaisten otusten kerhon takia eli koirieni, koska niitä on pakko ulkoilluttaa.. Lääkäri "arvaa niin kerron" sanoi et voin ihan pienesti käydä nitä ulkoilluttamassa, mutta hieman luistin lenkeistä ja liikutin isommin ;)
Ikävä kuntosalille hiki treeniin.. mut ens viikolla voin jo palata onneksi ( lue sormet ja varpaat ristissä) normaaliin arkeen liikunnan suhteen..
Tein toisenkin hullun päähänpiston lähiaikoina ilmoitin itseni tyttäreni innoittamana HipHop-tanssiin Studio dancepit:lle.. nuorruin varmaan kymmenen vuotta vähintään pelkästä ajatuksesta päästä nuoruuden harrastuksen pariin.. Rajumpaa minua kuvaa potkunyrkkeily, joka nyt tauolla valmentajapulan takia..
Nyt ollaan rentouttamassa aivosoluja vanhempieni maatilalla Tohmajärvellä.. Jännä ko meet ulos ovesta niin haisee lehmän paska ja ilma tuntuu silti raikkaalta, hiljaisuus on käsin kosketeltavissa.. Ihan mahtava viikko edessä..
Eka päivä rentoutumista:
Käytiin puolukassa äitini ja tyttäreni Camillan kanssa. No reissu alkoi hauskasti, ko äitini huomasi tutun miehen lähtevän autolla perään. Hän lähti kaahaamaan mersulla vauhdikkaasti kuin elokuvissa, ajatuksena harhauttaa miestä väärälle tielle.. kesken kaahailun äitini päättääkin et jos ajaiskin hiljaa, että tämä mies menee hänen edelleen, no mies ei ohita vaan ajaa sitkeästi matelevaa vauhtia etenevän mersumme perässä.. Käännymme sivutielle, jonne myös tämä mies tulee... äitini kiroaa ja panikoi et nyt se löytää meidän puolukkapaikan.. no yhtäkkiä mies kääntyykin talon pihaan.. äitini pysäyttää auton ja käännymme ympäri sekä pääsemme takaisin reitille salaiseen puolukkapaikkaan..
Päästyämme perille huomaamme, ettei puolukankerääjät(lue pienet kiinalaiset) ole mukana.. no mie ja Camilla jäädään keräämään puolukoita ja äiti lähtee hakemaan muutaman kilometrin päästä kotoa keräimet.. keräämme Camillan kanssa rauhassa jutustellen puolukoita, kun kuulen auton äänen. Hetkeäkään ajattelematta kuiskaan tyttärelleni et " maastoudu, auto tulee!!" Camilla syöksyy ämpärinsä kanssa vaalea letti liehuen pensaikkoon ja mie heittäydyn sammaleiden sekaan hengitys tihentyen sekä <3 pamppalillen ajatuksissa, et hitto jos tänne joku vieras tulee niin miten mie varjelen äitin salaista puolukka paikkaa ko ei tulleet karvaiset mukaan. Auto pysähtyy ja varovasti nostan päätä sammaleiden seasta, huh, se on äiti.. Äiti katsoo meitä hieman hölmistyneenä ja ratkeaa sitten nauramaan.. Näytimme vissiin aika urpoilta :D