Hih, sain hullun idean alkaa kirjoittaa omasta elämästä blogia.. en tiiä seuraako tätä ikinä kukaan, mut tuleehan kirjoitettua, vaikka ihan itselleen- vähän niinku päiväkirjaa pitäis..
Oon ollut pari viikkoa sairaslomalla lonkkani takia (bursiitti vaivaa) ja tästä syystä olisi pitänyt olla liikuntakiellossa..
JO pelkkä ajatus siitä ettei saa liikkua saa pään hajoamis pisteeseen.. no sain hieman myönnytystä karvaisten otusten kerhon takia eli koirieni, koska niitä on pakko ulkoilluttaa.. Lääkäri "arvaa niin kerron" sanoi et voin ihan pienesti käydä nitä ulkoilluttamassa, mutta hieman luistin lenkeistä ja liikutin isommin ;)
Ikävä kuntosalille hiki treeniin.. mut ens viikolla voin jo palata onneksi ( lue sormet ja varpaat ristissä) normaaliin arkeen liikunnan suhteen..
Tein toisenkin hullun päähänpiston lähiaikoina ilmoitin itseni tyttäreni innoittamana HipHop-tanssiin Studio dancepit:lle.. nuorruin varmaan kymmenen vuotta vähintään pelkästä ajatuksesta päästä nuoruuden harrastuksen pariin.. Rajumpaa minua kuvaa potkunyrkkeily, joka nyt tauolla valmentajapulan takia..
Nyt ollaan rentouttamassa aivosoluja vanhempieni maatilalla Tohmajärvellä.. Jännä ko meet ulos ovesta niin haisee lehmän paska ja ilma tuntuu silti raikkaalta, hiljaisuus on käsin kosketeltavissa.. Ihan mahtava viikko edessä..
Eka päivä rentoutumista:
Käytiin puolukassa äitini ja tyttäreni Camillan kanssa. No reissu alkoi hauskasti, ko äitini huomasi tutun miehen lähtevän autolla perään. Hän lähti kaahaamaan mersulla vauhdikkaasti kuin elokuvissa, ajatuksena harhauttaa miestä väärälle tielle.. kesken kaahailun äitini päättääkin et jos ajaiskin hiljaa, että tämä mies menee hänen edelleen, no mies ei ohita vaan ajaa sitkeästi matelevaa vauhtia etenevän mersumme perässä.. Käännymme sivutielle, jonne myös tämä mies tulee... äitini kiroaa ja panikoi et nyt se löytää meidän puolukkapaikan.. no yhtäkkiä mies kääntyykin talon pihaan.. äitini pysäyttää auton ja käännymme ympäri sekä pääsemme takaisin reitille salaiseen puolukkapaikkaan..
Päästyämme perille huomaamme, ettei puolukankerääjät(lue pienet kiinalaiset) ole mukana.. no mie ja Camilla jäädään keräämään puolukoita ja äiti lähtee hakemaan muutaman kilometrin päästä kotoa keräimet.. keräämme Camillan kanssa rauhassa jutustellen puolukoita, kun kuulen auton äänen. Hetkeäkään ajattelematta kuiskaan tyttärelleni et " maastoudu, auto tulee!!" Camilla syöksyy ämpärinsä kanssa vaalea letti liehuen pensaikkoon ja mie heittäydyn sammaleiden sekaan hengitys tihentyen sekä <3 pamppalillen ajatuksissa, et hitto jos tänne joku vieras tulee niin miten mie varjelen äitin salaista puolukka paikkaa ko ei tulleet karvaiset mukaan. Auto pysähtyy ja varovasti nostan päätä sammaleiden seasta, huh, se on äiti.. Äiti katsoo meitä hieman hölmistyneenä ja ratkeaa sitten nauramaan.. Näytimme vissiin aika urpoilta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti